Liisa Polameri

Pelon ilmapiiri ja väkivallan uhka

  • Mies metsässä
    Mies metsässä
  • Metsämaisema juuri ennen tapahtumaa
    Metsämaisema juuri ennen tapahtumaa
  • Metsämaisemaa
    Metsämaisemaa

Viimeisimmän Inhimillinen tekijä - ohjelman innoittamana ajattelin tarttua kynään.

Vaikuttaako tutulta: Nainen pahoinpidellään, raiskataan ja sitten tapetaan. Näemme noiden tapahtumien kulun ruudusta olohuoneisamme joka päivä. Uudestaan ja uudestaan. Valinnan mahdollisuutta juurikaan ei ole.

Koin itse kammottavan läheltäpiti tilanteen viime viikolla, Pohjois – Espoossa, tutuksi tulleessa Aurora Karamzinin kartanon edustalla olevassa, luonnonvaraisessa metsikössä.

Olin metsikössä, eräässä notkelmassa rähmälläni, kuvailemassa juuri esiin nousseita sinivuokkoja. Keskittyneenä ihminen ei välttämättä kuule eikä näe muuta kuin kohteensa. Ei tunne kylmää eikä kuumaa. 

Äkkiä kuitenkin havahduin ilman mitään varsinaista syytä ja katsoin taakseni. Mies, parrakas, mustat pyöreät lasit, musta lätsä, tummat vaatteet, oli aivan takanani gorillaa muistuttavassa tarttumisasennossa.

Nousin nopeasti ja tuijotin sekunnin mustiin laseihin ja lähdin vastakkaiseen suuntaan. Sen verran jähmetyin, että en heti tajunnut  ottaa valokuvaa, vaikka kamera oli kädessäni. Otin kuvan, kun se tunnistamisen kannalta oli jo myöhäistä.

No. Selvisin siitä tällä kertaa. Soitin hätänumeroon ja kerroin tapahtumien kulun. Rikosilmoitusta en sen tarkemmin ole tehnyt. Kysymyshän oli väkivallan uhasta, jota ei voinut näyttää toteen. En siis tullut raiskatuksi, pahoinpidellyksi tai tapetuksi.

On vaikeaa ymmärtää, miksi meidät kansalaiset pakotetaan maksamaann pelon ilmapiirin ylläpitämisestä, rakenteellista väkivaltaa mitä todennäköisemmin lisäävästä  viihde- ja väkivaltateollisuuden tuotteista TVssä ja kirjastoissamme.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Viihdeväkivalta on ns. turvallinen tapa samaistua pelottavaan tilanteeseen ja ikäänkuin mielikuvatasolla purkaa omia aggressioita, väkivaltaviihde toisaalta myös luo kuvaa elinympäristöstä arvaamattomana ja vaarallisena. Ja jatkuvana virtana se tietenkin uusintaa tuota "pelon maantiedettä".

Kaupallisissa televisio-sarjoissa (csi, saksalaiset rikosetsiväsarjat, morse jne...) on aina jokin moraalinen opetus ja paha saa palkkansa - sen sijaan etenkin nuorille haitallisia lähteitä ovat internetin videoportaalit. Youtubekaan ei nykyisin sensuroi sisältöjään, teloituksista lähtien kaikki väkivallan muodot ovat vapaasti katsottavissa...

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Jotenkin noinhan nuo ilmiöt tulkitaan. Mutta vastenmielisintä koko ilmiössä on mielestäni se, että valinnanmahdolliuutta esimerkiksi TVssä ei oikeastaan ole. Ei voi myöskään valita, maksaako väkivallan vyörytyksestä vaiko ei.

Joku ehdotti minulle, että ota sakset taskuun, kun lähdet yksin metsään. Tähänkö olemme tulleet?

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Saksia parempi vaihtoehto on mennä jonnekin tämän kaltaiselle kurssille ja oppia ennakoimaan tilanteita realistisesti :

http://femdefence.wordpress.com/about/

Väkivaltaviihteelle on vaihtoehtoina urheilulähetyksiä ja uutisia, lähinnä vain niitä. Ehkä ruotsin kielinen kanava ja Teema ovat tästä linjasta poikkeavimpia...

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Teemalta tulee tosiaan silloin tällöin, erinomaisia elokuvia. Esimerkkeinä Lars von Trierin elokuvat. Teeman tuotanto ei kuitenkaan ole missään suhteessa hölynpölyviihteen ja väkivaltatarjonnan kanssa.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#3

Niin... ja on hyvä muistaa, että Suomessa kuolee raiskausten yhteydessä luokkaa 1-2 naista vuodessa.

Liikenteessä kuolee kymmeniä.

Kumpaa pelätään enemmän?

----
Tietenkin on hyvin valitettavaa, että on syntynyt pelon ilmapiiri. Televisio on suuressa vastuussa siitä. Muistaakseni tv- katselija näkee vuodessa luokkaa 10 000 murhaa. Se ei voi olla hyväksi.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Vastaan, vaikka ei kysytä. Raiskaus, väkivalta ja toista henkilöä vahingoittamaan tarkoitttu tai tappava väkivalta, eivät ole laadultaan yhteismitallisia liikennekuolemien kanssa.

On tietysti selvää, että jokainen - erityisesti toisen henkilön tahallisesti käytöksellään aihettama - kuolema, on tuomittavaa. Mutta väkivallanteoilla, on lisäksi jopa elinikäinen psykologinen ulottuvuus. Raiskaus ja muu lähisuhdeväkivalta, on samalla ihmisen henkistä mitätöintiä.

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa